Yhdysvaltalainen, politiikkaa seuraava lehti The Washington Post otti otsikon mukaisen iskulauseen käyttöönsä omana tunnuksena ja julistuksena vuonna 2017 – vain hetki sen jälkeen, kun Donald J.Trump oli valittu 45. Yhdysvaltain presidentiksi. Maailmassa, jossa totuus on häilyvä käsite suurvallan johtajalle, lehti halusi kirkastaa omaa tehtäväänsä neljäntenä valtiomahtina.

Mikä on journalismin tulevaisuus? Median kilpailu kuluttajien huomiosta on ankara. Suurimmaksi hyveeksi on noussut reagointinopeus ja liian usein toimitusten vauhdissa artikkelien sanariveiltä putoavat tärkeät näkökulmat tai avaavat faktat. Vilkkaan keskustelun sisällä julkaisut pyrkivät suodattamaan olennaisen epäolennaista, välillä onnistuen ja välillä kompuroiden. Samalla omalla toiminnalla joko vahvistetaan tai heikennetään lukijoiden luottamusta julkaisuun.

Viime viikosta keskustelua on herättänyt ilmoitus Vihreän Langan lakkauttamisesta. Poliittinen puolue Vihreiden puoluehallitus teki päätöksen oman rahallisen tukensa vetämisestä lehdeltä, jolloin taloudellisia edellytyksiä lehden jatkamiselle ei enää ole. Vuodesta 1983 julkaistun Vihreän Langan viimeiset numerot ilmestyvät näillä näkymin joulukuussa.

”Tämä on tappio tavallisille suomalaisille”, kirjoitti Suomenmaa asiasta. Sanoihin on helppo yhtyä.

Yksinkertaisten totuuksien aikana tarve moniääniselle mediakentälle on suuri. Medialisoituneessa politiikassa tarvitaan yhä journalistista otetta ja mahdollisimman moniäänistä mediakenttää. Mitä tarkoittaa, jos yhä monimutkaistuvassa maailmassa näkökulmat kapenevat ja keskustelu köyhtyy? Politiikan teon läpivalaisu heikkenee ja näennäisen yksinkertaiset ratkaisut saavat valtaa. 

On myös heitä, jotka haluavat leimata puoluelehtien uutisoinnin ”pseudovapaaksi”. Puoluelehdet tunnustavat aidosti väriä ja kertovat suoraan mistä arvopohjasta heidän toimituksensa ponnistavat. Arvonsa tälläkin. 

Puolueiden äänenkannattajat, puoluelehdet, ovat myös toisten poliittisten liikkeiden tarkkailijoita – eivät yhden totuuden megafoneja. Puoluelehden toimitus, jossa on vahva kokemus politiikan sisäpiiristä osaa tarkastella eduskunnan arkea erilaisesta näkökulmasta, kuin suuren mediatalon vastineensa. 

Kaikki puoluelehdet eivät toki ole samanlaisia. Suomenmaan rooli keskustan sisällä on erilainen kuin vaikkapa Verkkouutisten kokoomuksessa tai Demokraatin sosialidemokraateissa. Puolueita lähellä olevat lehdet tarjoavat kuitenkin näkökulmia demokratian toimintaan kansanvallan juurilta, journalistisella otteella. Lähes kaikki puoluelehdet ovat myös sitoutuneet Julkisen sanan neuvoston antamiin Journalistin ohjeisiin.

Pari sanaa vielä omasta kansanliikkeestäni. 

Keskustassa Suomenmaalla on rooli paitsi ajankohtaisesta politiikasta viestimisestä, myös puolueen sisäisen tilanteen kommentoijana ja viestin välittäjänä. Keskustelufoorumina. Onko tässä toiminnassa parannettavaa? Nomutta ja varmasti. Kansan liikettä on kuitenkin vaikea kuvitella ilman omaa äänenkannattajaa, joka pyrkii saattamaan tuhannet puheenvuorot yhteen ja jonkinlaiseen yhteisymmärykseen toistensa kanssa. Välillä onnistuen ja välillä kompuroiden.

Poliittisen journalismin rungon muodostavat puoluepoliittisesti sitoutumattomat mediat. Tätä kenttää kuitenkin täydentää politiikkaa läheltä seuraavien puoluelehtien joukko. Kansanvalta tarvitsee toteutuakseen vahvaa lehdistöä. Demokratia kuolee pimeydessä, jossa oman viestinsä saavat läpi vain he, joilla on eniten statusta tai paksuin lompakko.

Suomalainen mediakenttä on köyhempi Vihreän langan lakkauttamisen myötä.