Ihmisellä on luontainen tarve kokea mielihyvää. Nykyisin meidät on markkinamekanismin myötä opetettu tyydyttämään tämä mielihyvän tarve omistamisella ja aineellisella rikkaudella. Tästä tavasta meidän on opeteltava pois.
Kun elämän perusedellytykset on turvattu, määritellään uusiksi se yltäkylläisyys, arjen luksus, joka tällä hetkellä on ympäristön kannalta kestämätöntä ja ulkokuoreltaan ehkä kaunista, mutta sisäisesti onttoa. Aineellisesta kohti aineetonta. Muutetaan ihmisten keskinäinen kilpailu ja jatkuva odotusten kasvattaminen jokaisen ihmisen omien mittarien mukaiseksi. Muutoksen vauhdin sijaan tärkeintä on muutoksen suunta. Pienin askelin kohti parempaa.
Nämä kolme asiaa voi hahmotella myös pyramidina, jotka rakentuvat toinen toistensa päälle:
- Elämän perusedellytykset
- Yhdenvertaisuus ja turvallisuus
- Ihmisenä kasvaminen ja kehittyminen
No mites sitten se luonto? Sen voi ajatella kehänä, joka kiertää koko kokonaisuuden ympäri ja hakee jatkuvasti ihmiskunnan kanssa tasapainoa.
Toinen tapa havainnollistaa tätä on piirtää näistä kolmesta pilarista kolme apilan lehteä; luonto on neljäs lehti. Näistä kokonaisena syntyy keskustalaisille tuttu ehyt, nelilehtinen apila.
Vielä tiivistetysti: vähemmän aineellisia turhakkeita – enemmän tunteja henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Uuden tiedon tuottamiseen, uusia taitoja, yhteisöllisyyttä ja kulttuuria.