Keskustan Sivistysseura perustettiin Helsingissä marraskuussa, noin 40 ihmisen läsnäollessa. Illan aikana suurimmaksi keskustelunaiheeksi nousi kysymys ”mitä sivistys on?”. Varsin aiheellinen kysymys varsinkin näin, kun ollaan luomassa kulttuuria yhdistykselle, joka kantaa nimeä ”sivistysseura”. En usko, että tähän kysymykseen on olemassa kaikenkattavaa vastausta. Usein on ehkä helpompaa määritellä asioita, jotka eivät kuulu ajatukseen sivistyksestä, ainakaan minun mielestä.

Välinpitämättömyys. Vastuuttomuus. Ajattelu omasta ylivertaisuudesta suhteessa toiseen ihmiseen tai täysin arvon vieminen toiselta ihmiseltä.

Sivistyksestä ehkä taas kertoo avarakatseisuus ja tahto kehittää, haastaa itseään? Tätähän koulutuskin mitä suurimmissa määrin on aina ensimmäisestä koulupäivästä lähtien.

Ja mitä muuta? Sana on vapaa.

Tämän ikuisuuskysymyksen äärellä olemme varmasti myös monet kerrat ensi vuoden aikana. Mutta se ei riitä.


Maailmassa ja meillä koto-Suomessa on sivistyksen köyhyyttä ja tähän köyhyyteen on puututtava.

Kun ihmisten tai ihmisryhmien välille luodaan uusia jakolinjoja pelkkä poliisin tai armeijan varustaminen entistä paksummilla panssareilla ja suuremmilla aseilla ei ole kestävä ratkaisu.

Pirulliset ongelmat kaipaavat pitkäjänteisiä ja usein ehkä aika tylsiäkin ratkaisuja.

Historian tuntemus, lähdekritiikki, muiden ihmisten uskontojen ja uskomusten tunteminen auttavat asettamaan tämän päivän tapahtumat oikeisiin mittasuhteisiin ja ehkä auttavat myös ymmärtämään niiden taustoja. Yhteiskunta, jossa kansalaisilla on vahva yleissivistys ja terve kansallinen itsetunto menestyy ja pärjää esimerkiksi rajojen ulkopuolelta tulevien vaikutusyritysten keskellä.

Ehkä tällaista yhteiskuntaa voisi kutsua sivistysyhteiskunnaksi?

Tämän tavoitteen eteen Keskustan Sivistysseurakin tekee töitä.


Uskon, että Keskustan Sivistysseuralla on potentiaalia nousta valtakunnalliseksi yhteisöksi ja merkittäväksi keskustelun herättäjäksi. Sivistysaatteen puolestapuhujaksi. Se ei saa tarkoittaa esimerkiksi pelkkää koulutuksen puolestapuhumista, joka toki on tärkeää ja koulutuksen puolesta tulee myös käyttää ääntä, mutta sen pitää tarkoittaa laajemmin jokaisen tavoittavaa ja jokaista ihmistä nostavaa kansansivistystä, joka luo peruskallion suomalaiselle sivistysyhteiskunnalle.

Tässä voisi olla pohjaa ehkä laajemmallekin Keskustan visiolle?


Oikein hyvää joulunaikaa ja pian taas uudeksi sivuksi kääntyvää uutta vuotta.


Arttu Karila
puheenjohtaja 2019
Keskustan Sivistysseura

Piditkö? Jaa teksti muillekin!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *