Kirjavinkkejä keskustalaisilta keskustasta kiinnostuneille

Lukusuosituksia niin tuoreille keskustalaisille kuin kaiken nähneille konkareillekin. Kysyimme eri keskustavaikuttajilta heidän omat kirjavinkkinsä laajasta keskustakirjallisuudesta. Samalla selvisi, mitä osan lukulistalta löytyy tälläkin hetkellä. 

Täydennämme jatkuvasti listausta keskustaa käsittelevästä kirjallisuudesta: Käsikirjasto

Maalaisliitto-Keskustan kirjakerho


 

 

Tytti Isohookana-Asunmaa
Historioitsija ja tutkija,valtakunnan politiikassa 20 vuotta vaikuttanut, keskustalainen 1960-luvulta lähtien 

“Helposti lähestyttävä ja suppea mutta kattava johdatus keskustalaisuuteen on Heräävä maaseutu IX, Kirjayhtymä 1986, josta nuori Olli Rehn totesi, että se on “suomalaisen omakuva”, joka “antaa aineksia oman aatteellisen itseymmärryksen muovaamiseen hahmottaessaan keskustaliikkeen omakuvaa”.Kirjassa tulee hyvin esille keskustan kolme suurta linjaa:suomalaisuus, vihreys ja kansanliike.”
 
“Lukuisista keskustaa käsittelevistä kirjoista ja tutkimuksista on ehdottomasti suurimman vaikutuksen tehnyt Kukka-Maaria Karjalaisen Isä (WSOY 1997), joka ei ole tavanomainen elämäkerta tai muistelma. Jokaisen poliitikon tai poliitikoksi aikovan tulisi lukea tämä syvältä riipaiseva kirja.”
 
“Luen tavallisesti montaa kirjaa yhtaikaa, niin nytkin.  Menossa on Olga Tokarczukin Vaeltajat (Otava 2012). Tämä on äskettäin Nobelpalkitun kirjailijan teos  lähtemisestä ja matkustamisesta, joka nyt on minimoitu. Lisäksi otin kirjahyllystäni Herman Lindqvistin Napoleonin elämäkerran ( WSOY 2012), koska Napoleon loi uutta Eurooppaa ja tuhosi sitä. Euroopan historiahan on mullistuksia täynnä. Nyt tuntuu, että Eurooppa on jälleen uuden äärellä, unioni, joka ei ole tosiasiassa mikään unioni hapristuu entisestään ja jotakin uutta syntyy, mutta mitä?”

Petri Honkonen
Keskustan varapuheenjohtaja, kansanedustaja

“Keskusta-aatteen syvällisempään perkaamiseen ja tutustumiseen suosittelen erityisesti muutamaa kirjaa:

Seppo Niemelän Ajankohtainen Alkio (2012) on syvällisyydestään huolimatta helppolukuinen perusteos alkiolaisen aatteen perusteisiin.

Kyösti Pulliaisen ja Viljo Laitisen toimittama kokoelma Maalaispolitiikkaa (1975) Santeri Alkion kirjoituksista on erinomainen läpileikkaus liikkeemme aatteellise isän ajatteluun.

Seppo Kääriäisen väitöskirja Sitä niittää, mitä kylvää vuodelta 2002, on politiolgis-historiallinen tutkielma keskustapuolueen poliittisesta linjasta ja toiminnasta ajanjaksolta 1964-1991. Kyseisen ajanjakson aikana puolue todella nousi Suomen suurimmaksi mahalaskun jälkeen. Oppia tähänkin aikaan.

Hyvästi 60-luku vuodelta 1995, on useamman 1980- luvun ja 1990-luvun alun nuoren ”keskustaliberaalin” poliittinen manifesti. Vastaavaa nuorten tekemää poliittisen ajattelun uudistamista ei ole puolueessa sen koommin nähty.

Todella kovan luokan vaativa lukukokemus on Juha Kuisman ja Alpo Rusin Avaus äärikeskustaan vuodelta 1980. Se on ehkä teoretisoiduin esitys keskustalaisuudesta poliittisena teoriana. Ei ajanvietteeksi – mutta haastetta kaipaavalle!”

Hanna Markkanen
Keskustanuorten puheenjohtaja

“Kun liityin Keskustaan ja Keskustanuoriin, minulla ei ollut hajuakaan, kuka on Santeri Alkio. Seppo Niemelän teos Ajankohtainen Alkio on kelpo tiivistys keskustalaisen oppi-isämme ajattelusta ja poliittisesta toiminnasta. Jos Alkion päiväkirjat eivät houkuttele, niin tartu ainakin tähän! Mukavan tvistin saa, kun pohdiskelee itse näitä kirjassa esitettyjä ajatuksia 2020-luvulle sopiviksi.

 

Juha Kuisman Keskustalaisuudesta yllätti minut kattavuudellaan ja pohdiskelevalla otteellaan. Kirja ei esitä totuuksia keskustalaisuudesta, vaan luo yleisen kokonaiskuvan poliittisesta aatteesta, missä lukija pääsee itse ajattelemaan ja oivaltamaan. Mielestäni kirja sopii niin pitkän linjan-kepulaiselle kuin tuoreellekin tapaukselle – avartamaan se tulee joka tapauksessa!

 

Palaan usein Reetta Rädyn ja Ville Blåfieldin kirjoittamaan teokseen Kuka hullu haluaa poliitikoksi?. Kirjassa pohditaan edustuksellisen demokratian murrosta, politiikan ja median suhdetta sekä yhteiskunnallisen vaikuttamisen tapoja. Kirjaan on koottu poliitikkojen ja yhteiskunnallisten vaikuttajien ja ajattelijoiden puheenvuoroja siitä, miksi politiikka on maailman paras asia ja toisaalta pohdiskelua siitä, miksi kukaan lähtisi ehdolle vaaleihin. ”Kuka hullu haluaa poliitikoksi” -kirja sopii Sinulle, joka olet kiinnostunut yhteiskunnasta ja mediasta ja pohdit paikkaasi siellä.”

 

Annika Saarikko
Kansanedustaja 

Ajankohtainen Alkio. Helposti lähestyttävä ja silti perin tarkkanäköinen on Seppo Niemelän 2010-luvun alkupuolella julkaistu teos Ajankohtainen Alkio.  Se kiteyttää keskusta-aatteen kulmakivet ymmärrettävällä tavalla. Seppo Niemelä oli humaani ihmisyysaatteen puolustaja ja taiva kynäilijä – suuri sääli, että hän ei ole enää keskuudessamme pohtimassa kanssamme sitä, mihin suuntaan Keskustaa tulisi nyt uudessa maailmanajassa viedä. 

Moni tuttava on saanut Ajankohtaisen Alkion minulta lahjaksi. 

Kerttu Saalasti – Yhteinen hyvä – paras hyvä.  Arvostamani keskustelukumppani Tytti Isohookana-Asunmaa on laatinut laajan ja poliittisesti arvokkaan, mutta ennen kaikkea upeasti Kerttu Saalastin elämää ja henkilöä kuvaavan teoksen, joka teki minuun suuren vaikutuksen nuorena keskustalaisena. Samoihin aikoihin teoksen ilmestymisen kanssa perustettiin Kerttu-verkosto, jossa sain olla mukana varhaisten vaiheiden puheenjohtajana. Verkosto sai nimensä Saalastin mukaan. Olen iloinnut siitä, että Kerttu Saalastin uraauurtava ote on nyt noussut viime vuosina puolueessa paremmin esiin. Kirjassa on paitsi sisällöltään hieno, myös poikkeuksellisen kaunis teos kuvineen ja tyylivalintoineen. 

 
Käydessäni Kaarlo-vauvan kanssa Helsingin keskustassa maaliskuun alun päivinä, aikana ennen koronaviruksen rajoittamaa arkea, törmäsin kadulla Juha Kuismaan. Se oli erikoinen kohtaaminen – olin nimittäin juuri menossa kirjakauppaan, jonne olin saanut lahjakortin. Mietin, että löytyisiköhän sieltä Juha Kuisman uusi teos Keskustalaisuudesta. Arvelin, että ehkä vain tilaamalla. Ja sitten edessäni oli itse kirjailija. Ja hän kaivoi kirjan laukustaan ja omistuskirjoitti sen pyynnöstäni juuri Kaarlolle. Koska yksi hankinta tuli hoidettua siinä Juhaa tavatessa, päädyin ostamaan yöpöydälle toiseksi kirjaksi Laura Lähteenmäen romaanin Sitten alkoi sade. Molemmat ovat vielä kesken, tässä elämänvaiheessa sivut kääntyvät kirjoista varsin hitaasti kun vapaahetkiä ei oikein ole ja uni voittaa iltaisin nopeasti.” 

Juha Kuisma
Tietokirjailija

 

 

“Jos on jo valmiiksi politiikasta ja keskustalaisuudesta kiinnostunut, niin Seppo Niemelän Ihmisyyden edellytykset (1983).

Jos olet lukijana täysin keskustasta mitään tietämätön akateeminen ihminen, niin oma tekemäni Keskustalaisuudesta (2019).

Vihjeenä Amerikasta lisää kolmas: Wendell Berryn  (USA) kirjat, jotka osuvat maanviljelijän sieluun.

Etelä-Hämeen Keskustan historiikki (se ensimmäinen), jossa kerrotaan poliittisesta taistelusta IKL:ää vastaan.

Elämäkerta päätoimittaja Uuno Hannulasta.

Väino Kivilinnan Se kolmas (1922).

Sattumalta luen nyt Erik Allardtin muistelmia Suunnistuksia ja kulttuurishokkeja (1995).”

Tytti Määttä
Kuhmon kaupunginjohtaja ja Harvaan asutun maaseudun verkoston puheenjohtaja

Seppo Kääriäinen: Sitä niittää, mitä kylvää. Keskustan strategiset valinnat 1964-2001.

Mikko Kärnä: Häirikkö Arkadianmäellä. Lappilaisen kansanedustajan esikoisteos, joka kuvaa nykyistä poliittista toimintakenttää ja kansanedustajan työtä.

Kekkosesta:

Johannes Virolainen: Yöpakkasista Juhannuspommiin, käsittelee Urho Kekkosen ja Virolaisen suhdetta. Kannattaa lukea rinnalla muita Kekkoskirjoja ja peilata niihin.

Sylvi Kekkosen omaelämäkerta ja Maarit Tyrkkö, Presidentti ja toimittaja. Kekkoskirjojen lukijalle toisesta perspektiivistä.

Seppo Kääriäinen: Sitä niittää, mitä kylvää. Tulisi jokaisen keskustalaisen lukea, jotta ymmärtää keskustan valintoja nykyhetkessä.

Suosittelen kaikille sellaista lukemista, joka vie ajatukset pois koronasta. Juuri nyt luen Liza Marklundin Helmifarmia, joka ei ole kaikista helpoin kirja, mutta aion lukea sen loppuun. Olen ryhtynyt koronakriisin aikana lukemaan loppuun kaikki kesken jääneet kirjat. Tämä on yksi niistä.

Tykkään historiallisista romaaneista ja Suosittelen lukemaan Milja Kauniston kirjan Luxus.  Luxus on Purppuragiljotiini-sarjan avausosa. Suosittelen myös Olavi Maununpoika -trilogiaa.”

Jaakko Mäki-Petäjä
Keskustaopiskelijoiden pääsihteeri

“Oman tutustumiseni keskusta-aatteeseen aloitin joskus yläasteella selailemalla Juha Kuisman ja Seppo Niemelän kokoamaa sitaattikokoelmaa Ituja, joka koostuu Santeri Alkion kirjoituksista. Aiheena kirjassa on Alkion yhteiskunnallinen ajattelu maataloudesta uskontoon. Vaikka sitaattikokoelman luonteen vuoksi teos ei välttämättä ole kaikista helpoin ”käsikirja” keskustalaisuuteen siinä mielessä, että se ei anna täysin valmiiksi pureskeltuja vastauksia siihen kuin keskustalaisen tulisi ajatella. Kirja enemminkin pakottaa lukijan itse muodostamaan käsityksensä Alkion ajattelun ytimestä ja se jos mikä on ”alkiolaista” toimintaa.

Viljami Kalliokosken 60-vuotisjuhlajulkaisu Maa on ikuinen. Kirja on mielestäni monellakin tapaa ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Kirja käsittelee laajasti Kalliokosken toimintaa ja ajatuksia Kalliokosken lehtikirjoitusten muodossa 1910-1950-luvuilta. Kirjalla on tietenkin Keski-Pohjanmaan maakunnan kannalta oma paikallishistoriallinen merkityksensä, mutta myös maalaisliitto-keskustan kannalta. Kalliokoski oli kuitenkin puolueen sota-aikainen puheenjohtaja ja puoluejohtajista viimeinen joka oli ollut suoraa tekemisissä ja yhteistyössä Santeri Alkion kanssa. Kaikesta tästä huolimatta Kalliokosken merkitys on historiankirjoituksessa jäänyt Alkion ja Kallion ja taas toisaalta Virolaisen ja Kekkosen jalkoihin.

Santeri Alkion Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia ovat yksiä Alkion kaunokirjallisen tuotannon perusteita. Molemmat kirjat sijoittuvat Etelä-Pohjanmaalle samaan kuvitteelliseen pitäjään. Ensimmäinen teos käsittelee nimensä mukaisesti puukkojunkkareita ja toinen taas saman paikkakunnan asukkaiden selviytymistä nälkävuosien kurimuksesta.

Molemmat teokset taitavat olla ensimmäisiä historiallisia romaaneja jotka käsittelevät noita Suomen historian merkittäviä ajankohtia, mutta kirjallisuushistorian lisäksi ne molemmat antavat kattavan kuvan siitä minkälainen oli Alkion ihmis- ja maailmankuva. Lisäksi kriisiaikojen kuvauksina ne varmasti tuovat myös meidän aikaamme sopivia ajatuksia siitä kuinka hyvä ihminen ja kunnon kansalainen tarvittaessa toimii, kun lähiyhteisön olemassaolo on uhattuna.

Nämä ja muita Alkion kaunokirjallisia teoksia löytyy sähköisinä ilmaiseksi täältä: http://www.gutenberg.org/ebooks/author/5319

Risto Volanen 
Kirjailija ja yhteiskuntatieteiden tohtori, toiminut mm. pääministerin valtiosihteerinä

 

Risto Volanen: Ihmisyyden paluu –  kohti modernin reformaatiota, esipuhe ja toimitustyö Seppo Niemelä, Maahenki 2008 (Huom. kirjan voit lukea suoraan tämän linkin kautta (toim. huomio) 

Kaikki keskustalaiset tuntevat Santeri Alkion ajatuksen, että ”Ihmisyyden kehitystarve ja sen edellytykset on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistuksen pohjaksi.” Mutta mitä se tarkoittaa? Seppo Niemelä on koonnut ”Ihmisyyden paluu” kirjaan Risto Volasen keskeisiä artikkeleita alkiolaisuuden perusteista ja suhteesta suomalaiseen ja eurooppalaiseen aatehistoriaan. Kirjan toinen osa on Volasen tutkielma ihmisyyden kehittymisestä ja taantumista länsimaiden poliittisessa teoriassa Euroopan synnyn ajoista nykypäivään.
 

Seppo Niemelä: Sivistyminen. Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Snellman-instituutin A-sarja 25, 2011

Sivistyminen ihmisyyden ja demokraattisen – eli vapaan, viisaan ja eettisen – kansalaisen kehittäjänä on poliittinen aate, mutta myös etenkin pohjoismaissa keskeinen kasvatustieteen suuntaus. Seppo Niemelän väitöskirja on viime vuosikymmenien merkittävimpiä panoksi alan tutkimukseen ja kuuluu keskustalaisten koulutus- ja sivistyspolitiikan peruskirjallisuuteen.
 
 
Risto Volanen “Nuori Suomi sodan ja rauhan Euroopassa 1918-1922”. Otava 2019
 
Maalaisliiton perustajat olivat nuorsuomalaisina hyvin tietoisia paikastaan J.V. Snellmanin sivistys- ja kansallisuusaatteen jatkajina kohti itsenäistä tasavaltaa. ”Suomen synty” esittää Suomen historian autonomian alusta itsenäistymiseen. Näin se tuo myös esille keskustalaisuuden juuret maamme historiassa ja miten maalaisliitossa yhtyivät kansallisuusaate ja sivistysliberalismi itsenäisen tasavallan keskeiseksi voimaksi.
 
 
Risto Volanen “Suomen synty ja kuohuva Eurooppa” Otava 2017
 
Suomen akateemisessa ja kouluhistoriassa korostuvat vuosista 1918-1922 vasemmiston ja oikeiston äärimmäisyydet. ”Nuori Suomi” on ensimmäinen tiukasti dokumentoitu kokonaisesitys itsenäistyvän Suomen dramaattisista vaiheista kuohuvassa Euroopassa. Näin se tuo esiin Maalaisliiton ratkaisevan roolin ja sen aatteelliset perusteet itsenäisen tasavallan synnyn ja vakiintumisen eri vaiheissa.”

Piditkö? Jaa teksti muillekin!

Leave a comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *